Laura Konttisen näyttely Kun mustarastaat palaavat on matkakertomus, jossa tarinoiden palaset ja lavastetut mielikuvat kutoutuvat yhteen. Näyttely koostuu valokuvasarjasta, esineinstallaatiosta ja autofiktiivisestä Matkapäiväkirja -tekstiteoksesta.
Teossarjan lähtökohtana on vanha valokuva Konttisen isoäidin, Sylvian jäämistöstä. Kuva on otettu vuonna 1920 isoäidin synnyinseudulla, Salemin pikkukaupungissa Yhdysvalloissa ja siinä näkyy talo, jonka tarkkaa osoitetta ei enää tiedä. Talosta tulee taiteilijalle pakkomielle, ja sata vuotta kuvan ottamisen jälkeen hän päättää lähteä etsimään sitä. Matkasta syntynyt valokuvasarja on kokoelma maisemia, joissa sekoittuvat todelliset paikat, sadut, isoäidin kertomukset ja legendat Salemin 1600-luvun noitavainoista.
Teosten visuaalisessa kielessä kaikuu nostalgian logiikka, jossa saavuttamaton menneisyys pukeutuu romanttiseen asuun sisältäen symboliikkaa ja värikylläistä liioittelua. Näyttelyn valokuvat ovat syntyneet hitaan käsityöprosessin tuloksena. Konttinen rakentaa teostensa maisemat väliaikaisiksi sommitelmiksi kameralle, hyödyntäen materiaaleina esimerkiksi valokuvatulosteita, kirpputorilta löytyneitä nahkapaloja, savesta muotoiltuja esineitä ja isoäidiltä perityistä kirjoista leikattuja kasvikuvituksia. Tarkasti harkitun kuvakulman ja valaistuksen avulla syntyy surrealistinen kuva, joka on yhtä aikaa täysin lavastettu, mutta myös aidosti kameran edessä ollut näkymä.
