Valokuvat: Adele Hyry
Graafinen suunnittelu: Adele Hyry
Tekstit: Adele Hyry, Nimco Kulmiye Hussei
Käännökset ja oikoluku: Adele Hyry, Hilla Körkkö, Inari Nikkanen, Emma Thomas
Kieli: Suomi, Englanti
Kuvankäsittely ja värierottelu: Adele Hyry
Kustantaja: Omakustanne
Julkaistu: Joulukuu 2022
Painos: 300
Kirjapaino: Jelgavas Tipografija, Latvia
ISBN 978-952-94-7080-8
Vuosi: 2022 Mitat: 27 x 3 x 15 cm (P x K x L)
Sijainti: Valokuvagalleria Hippolyte (Yrjönkatu 8-10, 00120 Helsinki)
Adele Hyryn taiteilijakirja ‘Chicken-Legged Hunter Ladybug – Kananjalkainen Metsästäjä Leppäkerttu’ on kokeellisesti ja poeettisesti rekonstruoitu kokoelma dokumenttipohjaisia valokuvia, tekstiä ja luonnoksia. Intiimit ja hetkelliset valokuvat on poimittu normikriittisellä silmällä Hyryn henkilökohtaisesta arkistosta aikaväliltä 2002–2021 ja jäsennetty temaattisiin lukuihin.
Eläimellinen energia, synkkyys ja hupi kietoutuvat toisiinsa valokuvissa, jotka ovat kehollisia viestejä ajan hermoilta. Hetkellisissä ja toistuvissa omakuvissa ja toisten kohtaamisissa muistikuvat, tarinat ja tapahtumat sekoittuvat kokemusvirroiksi, jotka kokeilevat toden ja henkilökohtaisen rajoja.
Valmiita määritelmiä ja konventioita kaihtavat kuvat hämmentävät humoristisesti binäärisiä ja esteettisiä normeja. Temaattisessa ytimessä ovat mielen pimeän puoli, tietoisuus ja representaatio sekä toisaalta yhteisöllisyyden ja sivullisuuden emotionaaliset ulottuvuudet.
Julkaisu sisältää lisäksi kuvaindeksin sekä tekstiosuuden, joka on koottu kirjan tekoprosessin aikana etäyhteydellä toteutetuista kohtaamisista, joissa taiteilija keskustelee kuraattori Nimco Kulmiye Husseinin kanssa taiteellisesta prosessistaan sekä teoksen teemoista ja viittauksista muihin tekijöihin ja teoksiin. Julkaisu on toteutettu omakustanteena Taiteen edistämiskeskuksen tuella.
”Adele Hyryn valokuvat leikittelevät elämän intiimillä ulottuvuudella tarjoamatta kuvalliselle ilmaisulle samastumispintaa. Sen sijaan keskiössä on muistoilla ladatun säiliön jakaminen. Kahdeksassa osiossa runollisuus kohtaa monimutkaisuuden tason.
Se, mitä voisi aluksi pitää omaelämäkerrallisuutena, muuttuu pikemminkin moniääniseksi dialogiksi useiden toimijoiden – kuvattavien (perhe, ystävät ja rakastetut), viitattujen (kuten Pipilotti Rist, Hiromix, Francesca Woodman) ja valokuvaajan välillä. Affektiiviset elementit muodostavat pyyteettömiä, ei-kronologisia kokoonpanoja eilisestä, nykyhetkestä ja huomisen mahdollisuuksista – toisenlaisten maailmojen tutkimisesta.” Nimco Kulmiye Hussein
