Tekla Inari: Ida Ylämäki

Tekla Inarin kolmas valokuvakirja “Iida Ylämäki” – englanninkieliseltä rinnakkaisnimeltään “Ida Uphill” – jatkaa samojen aiheiden ja ajatusten kehittelyä kuin Inarin kaksi aiempaa teosta, “Perintö” (Musta taide 2015) ja “Siniset vuodet” (Kosmos 2017). Erityisesti helsinkiläinen miljöö ja “luovan prekariaatin” näkökulma yhdistävät kirjoja. Tekstin ja kuvan suhde – Inari on kirjoittava valokuvataiteilija – on tiivis ja jännitteinen.

Psykologinen herkkyys, ankara yhteiskunnallinen realismi ja pyrkimys olla suodattamatta asioita tyynnyttävien selitysten läpi ovat tuttuja Inarin aiempien teosten lukijoille.

Kuitenkin mitat ovat nyt lähes eeppiset – sivunumeroimattomalla kirjalla on laajuutta yli 400 sivua –, ja kerronnallinen hahmotus on selvästi fiktiivinen: kuvien ja tekstien muodostama kollaasi kartoittaa perusteellisesti, yksityiskohtaisesti ja intiimisti mutta samalla raa’an yhteiskunnallisesti yhden nuoren helsinkiläisen naisen elämää ja ajattelua, havaintoja ja tunteita, päivien sisältöä. Tekijä itse kuvaa teostaan ja koko ilmaisutapaansa “dokumentaariseksi fiktioksi”.

Iida Ylämäki on kirjan päähenkilö, jonka kokemusta kroonisesta köyhyydestä, huojuvasta mielenterveydestä, kapitalismista, vallasta mutta myös kauneudesta, kaipuusta, haaveista ja taiteesta Inari kuvaa kärsivällisesti eläytyen. Lukijalle Iidan kasvoja ei näytetä, eikä teoksen kuvissa juurikaan esiinny ihmisiä. Saamme eteemme vain Iidan paineistetun ja yksinäisen “maailman” tyhjentävän sanallisen ja visuaalisen kuvauksen.

Kirjassa on englanninkielinen rinnakkaisteksti. Runomuotoiset tekstit on kääntänyt Kasper Salonen.